Jalkapallon merkityksestäKatujen stara rakastaa peliä
Tässä TRAINING DAY -jaksossa tapaamme Rocky Hehakaija Perremuton ja juttelemme kylmistä kylvyistä, kulttuurishokeista ja siitä, miten pannakuningattaresta tuli globaali muutoksentekijä.
Kirjoittanut Hiwot Keleta
23. kesäkuuta 2025 · Lukuaika 5 min
Jalkapallofanit, iloitkaa! Tänä kesänä naisten jalkapallon Euroopan-mestaruuskisat tuovat jännittävät ottelut Sveitsiin ja nostattavat meissä akuutin jalkapallokuumeen. Mutta vaikka katseet kohdistuvat suuriin kuvaruutuihin, todelliset taikatemput tehdään usein ruohonjuuritasolla. Ne syntyvät niiden ihmisten tarinoista, jotka ovat kantaneet peliä harteillaan jo kauan ennen kuin maailma kiinnostui. Yksi heistä on entinen katujalkapalloilija ja nykyinen yhteiskunnallisiin asioihin keskittyvä yrittäjä Rocky Hehakaija Perremuto.
Nykyään hän toimii valmentajana, mentorina ja Favela Street -säätiön perustajana. Säätiö voimaannuttaa nuoria jalkapallon avulla muun muassa Haitilla, Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa. Tässä TRAINING DAY -sarjan jaksossa tapaamme tämän monilahjakkaan tähden ja kuulemme hänen intohimostaan lajia kohtaan – ja siitä, mikä saa hänet palaamaan kentälle yhä uudestaan, ottelu toisensa jälkeen.
Shoppaa look
“ Jalkapallo antoi minulle äänen, kun en osannut puhua. ”
- Rocky Hehakaija Perremuto
Kerro jotain itsestäsi.
Olen 41-vuotias, naimisissa elämäni rakkauden, Bettinan, kanssa, ja asumme yhdessä Amsterdamissa rakkaiden kissojemme kanssa, jotka käytännössä hallitsevat taloa. Molukeilta kotoisin oleva isäni oli ensimmäinen jalkapallo-idolini. Olin yksi harvoista naisista, jotka onnistuivat breikkaamaan katufutiksen maailmassa – en vain taidolla, vaan intohimolla, sinnikkyydellä ja vahvalla uskolla siihen, mitä jalkapallo voi merkitä ihmisille.
Voitko kertoa ensimmäisestä jalkapalloon liittyvästä muistostasi?
Ensimmäinen jalkapallomuistoni liittyy isääni. Hän oli uskomattoman taitava pallon kanssa ja opetti minulle ensimmäiset temppuni. Minulla oli aina pallo mukanani, pelasin hänen varjossaan ja ammensin kaiken itseeni.
Miltä tyypillinen treenipäiväsi näyttää?
Täydellinen treenipäivä alkaa shokilla, parhaalla mahdollisella tavalla. Astun ulos parvekkeelleni Amsterdamissa, vedän syvään henkeä ja pulahdan kylmäaltaaseen. Siitä alkaa varsinainen päivä. Heitän treenivaatteet päälle ja suuntaan Vondelgymille. Teen voimaharjoituksia, tai nyrkkeilen Reffelin tai Annen kanssa Boxing Culture Clubilta. He ovat valmentajiani, jotka haastavat minua kunnolla ja pitävät homman aitona. Jos on cardio-päivä, vaihdan hanskat ohjaustankoon ja kiidän kilpapyörälläni Amstelin vartta pitkin. Silloin tunnen olevani täysin vapaa. Sitten kun työpäivä tulee päätökseensä, tartun jalkapalloon ja suuntaan kadulle pelaamaan.
Miten jalkapallo on muovannut sinua?
Voin sanoa täydellä varmuudella, että jalkapallo teki minusta sen naisen, joka olen tänään. Se ei merkitse minulle vain urheilua, vaan sydämeni lyö jalkapallon tahtiin. Ilman sitä en olisi Rocky. Se on kulkenut kanssani jokaisen elämänvaiheeni läpi. Jalkapallo antoi minulle äänen silloin, kun en osannut puhua. Se on universaali kieleni ja tapa puhua sydämestä sydämeen, kenen kanssa tahansa, missä päin maailmaa tahansa. Voisin puhua tästä loputtomiin, koska kyse ei ole vain pelistä.
Ketkä olivat lapsuutesi jalkapallosankareita?
Lapsuudessani ei juuri ollut naispuolisia jalkapallotähtiä, jotka olisivat toimineet esikuvina. Mutta oli yksi pelaaja, joka muutti kaiken. Hänen nimensä oli Sissi. Hän näytti Ronaldolta – kalju, itsevarma – ja hän oli käsittämättömän taitava. Heti kun näin hänen pelaavan, olin haltioissani. Näin vihdoin naisen, joka hallitsi kenttää itsevarmasti ja nautti ottelusta. Hän oli todiste siitä, että minullakin oli paikka jalkapallossa.
Olit Street Legends -joukkueen ainoa nainen. Miten päädyit sinne?
Lapsena Edgar Davids oli yksi sankareistani. Vuonna 1995 hän pelasi Ajaxin legendaarisessa joukkueessa – pallotaituri puhtaalla katutyylillä. Hänen julisteensa oli huoneeni seinällä, ja unelmoin pelaavani hänen kanssaan jonain päivänä. Se unelma toteutui. Osallistuin legendaariseen katufutisturnaukseen Edgar Davidsin kentällä itäisessä Amsterdamissa, kun hän ilmestyi paikalle ja haastoi minut otteluun. Olin shokissa, mutta vastasin kyllä. Se hetki johti kutsuun liittyä Street Legends -joukkueeseen, maailman parhaaseen katufutistiimiin.
Shoppaa look
Polvivamma muutti urasi suunnan. Miten toivuit tästä vastoinkäymisestä ja miten löysit uuden suunnan?
Eturistisiteen repeäminen oli yksi vaikeimmista hetkistä jalkapalloilijan urallani. Se on yksi vakavimmista loukkaantumisista, joita pelaaja voi ylipäätään kohdata – erityisesti urheilijoille, jotka luottavat nopeisiin käännöksiin, räjähtävään liikkeeseen ja askelvarmuuteen. En täysin hahmottanut, kuinka vakava tilanne oli eivätkä sitä tajunneet muutkaan ympärilläni olevat ihmiset. Silloin ymmärsin, kuinka tärkeää fyysinen voima ja kunto ovat – ei vain suorituksen, vaan myös kehon suojelemisen ja urheilijana jaksamisen kannalta. Vamman jälkeen minulle jäi vakavia vaurioita nivelrustoon. Siihen päättyi pelaajanurani. Naisurheilijoiden kuntoutuspolkujen tuen, koulutuksen ja rahoituksen puute vei minulta – ja monilta muilta – reilun mahdollisuuden comebackiin.
Kerro Favela Streetin tarinasta ja inspiraatiosta sen taustalla.
Inspiraatio Favela Streetiin syntyi kauan ennen kuin sillä oli edes nimeä. Elettiin vuotta 2003, ja olin vasta 18-vuotias. Olin päässyt Hollannin U18-maajoukkueeseen, ja kuten moni nuori pelaaja, unelmoin ammattilaisurasta. Hollantilainen televisio-ohjelma kutsui minut mukaan erikoisprojektiin: matkalle Rio de Janeiroon tapaamaan paikallisia samanikäisiä futareita. Tämä kokemus avasi minulle aivan uusia näkökulmia. Tapasin nuoria, joilla oli käytettävissään paljon vähemmän resursseja, mutta valtavasti enemmän elämänvoimaa. Kymmenen vuotta tuon mullistavan matkan jälkeen perustin Favela Streetin joukkorahoituksen turvin. Halusin luoda jotain, joka kunnioittaa sitä henkeä, jonka aistin Riossa. Halusin voimaannuttaa marginalisoiduissa yhteisöissä eläviä nuoria jalkapallon kautta.
Mikä tekee katufutiksesta sinulle ainutlaatuista verrattuna seurajalkapalloon?
Katufutiksessa peli herää aidosti eloon. Toisin kuin seurajalkapallossa, jossa on rakenteet, valmentajat, pelipaikat ja tuomarit, on katufutis raakaa, vapaata ja hurjan luovaa. Katu on valmentajasi, ja peli opettaa kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää. Se on myös radikaalin inklusiivista. Et tarvitse jäsenyyttä jalkapalloseurassa, hienoja varusteita tai edes kunnon maaleja – ainoastaan pallon ja peliä rakastavan porukan ympärillesi. Kaikki saavat osallistua taustasta, taidoista tai kokemuksesta riippumatta. Opit pitämään puoliasi, kohtaamaan muita ja luomaan jotain tyhjästä.
Mikä on salitreenien jälkeinen rituaalisi – venyttely vai suoraan kahvilaan?
Jos minulla on aikaa, palaudun kuntopyörän selässä, sillä se auttaa kehoa siirtymään takaisin rauhallisempaan tilaan. Sen jälkeen venyttelen – en tee mitään ihmeellistä, vaan huolehdin lihaksistani. Ja lopuksi suuntaan salilla baariin ja palkitsen itseni proteiinijuomalla.
Shoppaa look
“ Et tarvitse jäsenyyttä jalkapalloseurassa, hienoja varusteita tai edes kunnon maaleja – ainoastaan pallon ja peliä rakastavan porukan ympärillesi. ”
- Rocky Hehakaija Perremuto
Miten suhtaudut johtajuuteen kentällä ja sen ulkopuolella?
Olosuhteet voivat vaihdella, mutta ydinajatus pysyy samana: kyse on ihmisten voimaannuttamisesta, jotta he tulisivat tietoksiksi kyvyistään vaikuttaa asioihin. Johtajuus ei minulle merkitse kontrollia tai auktoriteettia. Se tarkoittaa tietoisuutta ja tarkoitusta. Jokainen sanasi ja jokainen tekosi lähettää viestin.
Kun katsot uraasi taaksepäin, mistä olet kaikkein ylpein?
Favela Streetistä. Se ei ole vain projekti, vaan koko matkani sydän. Monella tavalla kaikki, mitä olen kokenut – jokainen takaisku, jokainen voitto, jokainen oppimani asia – on johtanut juuri siihen. Favela Street edustaa kaikkea sitä, mihin uskon: ihmisten voimaa, yhteisön vahvuutta ja sitä taikaa, joka syntyy, kun joku tajuaa, että muutos voi alkaa itsestä.
Mitä haluat vielä saavuttaa urheilun parissa?
Vastaus on yksinkertainen: jatkaa työtä Favela Streetin parissa ja treenata koko elämäni ajan. Se on visioni. Rakentaa jatkuvasti tiloja, joissa nuoret voivat kasvaa johtajiksi omilla ehdoillaan. Käyttää jalkapalloa muutoksen välineenä, ei vain suorittamiseen. Tämä työ antaa minulle voimaa, ja tiedän, että se on jotain itseäni suurempaa.
Onko sinulla neuvoja nuorille, jotka haluaisivat aloittaa jalkapallon, mutta eivät tiedä mistä lähteä liikkeelle?
Aloita mistä vain. Jalkapallo ei ole "yksi koko sopii kaikille" -laji, joten kokeile erilaisia tyylejä ja selvitä, mikä saa sinut syttymään. Ehkä se on katufutis – nopea, luova ja vapaa peli. Tai futsal, jossa kosketukset ovat nopeita ja tila rajallinen. Tärkeintä on, että kokeilet rohkeasti. Ota kaveri mukaan, pidä hauskaa, äläkä huolehdi, vaikket olisikaan täydellinen. Peli kuuluu kaikille, ja jossain on juuri sinulle sopiva versio siitä.
Mitä menestys merkitsee sinulle nyt verrattuna siihen, kun aloitit?
Aluksi menestys oli hyvin henkilökohtaista – kyse oli itseni haastamisesta, tavoitteiden saavuttamisesta ja näyttämisestä, mihin pystyn. Halusin onnistua omilla ehdoillani. Mutta ajan kuluessa näkökulmani muuttui. Nyt menestys ei ole vain sitä, mitä itse saavutan, vaan sitä, mitä pystyn luomaan ja jakamaan muiden kanssa. Kyse on niistä yhteisöistä, joiden kanssa teen töitä, ja nuorista, joita tuen, sekä tiloista, joita rakennamme yhdessä. Todellinen menestys on kollektiivista. Kyse on heijastusvaikutusten luomisesta, jotka kestävät kauemmin kuin oma tarinasi.
STOORIT, TUOREELTAAN
Tuotejulkaisuja, sisäpiirin mietteitä ja tarinoita tyylin kautta – suoraan inboxiisi.