Jokaisen juoksijan matkassa on jotain maagista. Se alkaa kauan ennen kisan alkua ja jatkuu kauan sen jälkeen, kun maaliviiva on ylitetty. Juoksussa ei ole kyse vain kilometreistä. Kyse on varhaisista aamuista, jalkojen kipeydestä, sisäisistä taisteluista ja väsymättömästä uskosta siihen, että tavoittelet jotain suurempaa kuin itse juoksu. Ja mikä tärkeintä, kyse on yhteisöistä, joita muodostuu näiden kokemusten kautta.
Kukaan ei tiennyt tätä paremmin kuin ne yhdeksän juoksijaa, joita seurasimme 548 kilometrin pituiselle juoksumatkalle Nevadan ja Kalifornian halki. Heidän urakkansa pituus oli uuvuttava, ja lisäksi heidän reittinsä kulki läpi joistakin maailman ankarimmista alueista, kuten Death Valleyn, jota pidetään yleisesti maapallon kuumimpana paikkana. Näissä olosuhteissa ihmisten välille syntyneet siteet ovat kaikkein tärkeimpiä. Tällainen matka on enemmän kuin pelkkä fyysisen voiman testi – se on raaka ja kaunis ylistys kestävyydelle, yhteydelle ja lähes mahdottomalta tuntuvan tavoitteen saavuttamiselle.